Jouluspesiaali: Kansallishevosemme suomenhevonen

Joulukalenteri-idea oli tänä vuonna susi jo syntyessään; mitään valmista ei joulukuun 1. päivänä ollut, kokeet painaa päälle ja koulun jälkeen ainakin mä lähden useampana päivänä tallille. Joulukalenterin sijaan aion siis julkaista loppujoulukuun useampana päivänä viikossa "jouluspesiaaleja", jotka käytännössä korvaavat joulukalenteriluukkuja, ilman jatkuvaa stressiä, saako luukun kyseiselle päivälle valmiiksi. Nyt käydään läpi blogissa esiintyneitä suomenhevosia.

Mistral

Viereinen kuva on saattanut jäädä mieleen jollekin, joka blogia kesällä luki. Kuvassa ratsastan puomijumppatunnilla Matilla. Matti on Zilpan luottohevonen, hyppää kaiken ja toimii koulupuolellakin, mutta osaa myös haastaa ratsastajaansa. Matilla olen hypännyt isoimman esteeni, 85cm okserin kesällä kujassa ilman käsiä. Ylipäätään Matti on perustoimiva, mutta ei ehkä kuitenkaan lukeudu ihan omiin lempihevosiini enää, vaikka kesällä parin tunnin perusteella ruunasta tykkäsinkin.

Tahveli

Tahvelin nimi kuvaa hevosta täydellisesti, ja ehkä vielä paremmin kuvaa lempinimi Tahma. Tahveli on rennon letkeä, välillä vähän turhankin. Väistöt kuuluvat tämän hevosen vahvuuksiin koulupuolella, ne onnistuvat hienosti, vaikkei kuski osaisikaan mitenkään mahtavasti pyytää. Tahvelilla ei vanhan hankosidevamman takia enää kovin paljoa hypätä, vaan estetunnit painottuvat pienempiin esteihin, joilla ratsastaja saa keskittyä pitämään päätä ja etuosaa ylhäällä...

Lassen Nasse

Mainitsemisen arvoinen on myös tämä nuori kaveri, Sammissa asuva suomenhevosruuna Vallu. Vallulla on iso laukka, ja ainakin mulla on ollut vaikeuksia sen kanssa laukan nostoissa, vaikka muuten varsin toimiva ja yritteliäs hevonen on kyseessä. Vallu oli mulla leirihoitsuna kesällä 2015 Sammin yleisleirillä, ja olen ratsastanut ruunalla muutamia tunteja, joiden perusteella se on yksi suosikeistani Sammissa. Vallua ei poseeraaminen juuri kiinnosta, joten tämä on paras kuva, mikä minulla siitä tähän postaukseen on.

Vinskin Maasto 

Vinski on myös Sammissa asuva, huippukiva suokkiruuna. "Perinteisen" värinen liinakko on äärimmäisen kiltti, yritteliäs ja mukava ratsastaa, antaen ratsastajan virheitä anteeksi. Hyppääminen tämän hevosen kanssa oli ainakin hiihtolomaleirillä älyttömän mukavaa, sillä Vinski tykkää hyppäämisestä, mutta pysyy kuitenkin hallinnassa. Vinski on kuitenkin aina hevonen, jolla menen Sammissa mielelläni. Vinskillä vedetään myös leireillä kärryjä ja se on toiminut terapiahevosena.

Tovin Taru

Bertta asui Sammissa muutaman vuoden. Tällä hevosella en koskaan ratsastanut, mutta vuonna 2013 se oli minulla leirihoitsuna ja vuoden 2015 hiihtolomaleirillä Bertta veti pulkkaa, kun iltaohjelmana oli pulkkaratsastusta. Bertta oli ilmeisesti kuitenkin melko herkkä istunnan pienillekin horjahduksille, joten luultavasti sen takia en sillä mennyt.

Taavetin Vauhti

Taave oli mun ensimmäinen leirihoitsu Sammissa, vuosi taisi olla 2012. Taavella olen mennyt Sammissa kohtuullisen paljon, mm. puomitunteja ja ilman satulaa. Taave kuitenkin myytiin vuosi(?) sitten eläkkeelle, joten siksi sitä ei ole uusimmissa Sammin leiripostauksissa enää näkynyt. Taavestakaan en löytänyt edustavampaa kuvaa, mutta toisin kuin kuva ehkä antaa ymmärtää, kyseessä on oikein kiltti suomenhevosherra.

Virkun-Veto

Virkku jäi Viikilässä mieleen luotettavuudellaan ja sillä, että en vaan osannut peruutta Virkun kanssa suoraan. Menin Virkulla leirikisat, joissa olimme ehkä toiseksi viimeisiä tai jotain vastaavaa. Tällä suomenhevosruunalla en ole mennyt kesän 2014 jälkeen, joten en kuulumisista nyt en tiedä.

Toivottavasti piditte erilaisesta itsenäisyyspäiväpostauksesta, yritin kunnioittaa Suomen itsenäisyyspäivää pysyen blogin heppateemassa kertoen suomenhevosia, jotka itselleni ovat jääneet mieleen.

~ Omppu