Vuokrausleirin leiripostaus

5.7 - 10.7.2015

Zilpan Tapaturma-alttiit Tuiskuttajat (= Vuokrausleiri)

Mistäköhän sitä aloittaisi. Koko leiri oli älyttömän opettavainen ja kiva, vaikka kaikki tunnit ei mennyt, niin kuin Strömsössä. Vaikka musta tuntuu, ettei viiden päivän leiri millään tavalla vienyt mun ja Dollin yhteistyötä eteenpäin, tai että en juuri kehittynytkän leiriviikon aikana, pakko on sanoa, että superkivaa oli. Vaikka yhdeltä tunnilta lähdettiin parinkymmenen minuutin jälkeen talliin, oli viikko aivan super. Muutama tietty kohokohta viikosta jäi ehdottomasti mieleen, mutta niitä on turha alkaa listaamaan, uskon niiden välittyvän tästä tekstistäkin.

Sunnuntai
Sunnuntaina tultiin leirille, mä ratsastin mun normaalit tunnit. Niistä voittekin lukea lisää täältä. Tietysti myös tutustuttiin ja jaettiin vuokraponit leirin ajaksi. Meille zilpalaisille piti siis jättää ne ns. "ylijäämät", jotta kaikki muualta tulleet saisivat ne, mitä olivat toivoneetkin. Mulla kävi tosiaan poikkeuksellisen hyvä tuuri (tai sitten Dolli ei tehnyt hyvää vaikutusta rynnimällä kauralaarille karsinastaan, kun hevosia esiteltiin), kun sainkin Dollin. Kaikki leiriläiset vaikutti ihan mukavilta.

Maanantai
Ensimmäinen ratsastus ei mennyt todellakaan ihan putkeen. Menin ilman satulaa, ja Dolli riepotteli mua, kuin märkää rättiä. Ihan sama, pyysikö taivutusta vai väistöä, ainoa reaktio pohkeelle oli eteenpäin. Niin me sitten pönöteltiin menemään eteenpäin, ihan sama, vaikka kuinka yritinkin ratsastaa, kun mikään apu ei tuntunut menevän läpi. Ainoastaan loppuraveissa isolla kahdeksikolla sain jotain asetuksen ja taivutuksen tapaista aikaiseksi, mutta kun koko tunti piti keskittyä taivuttelemaan ponia ja mahdollisesti kokeilemaan taas avoja, ei tuo tuntunut kovinkaan suurelta onnistumiselta. Kuitenkin, kun kerran itsenäisesti ratsastettiin, ei ollut järkeä ruveta mitään avoa pyytämään, sillä Dollin keskittyessä niin vähän ja vaan paahtaessa eteen se ei olisi kuitenkaan onnistunut ja kummallekin olisi jäänyt huonompi fiilis. Kun perusasioissakin on hankaluuksia, miksi lähtisin pyytämään mitään vaikeampaa?

Maanantan jälkimmäiseltä ratsastukselta

Seuraavalle ratsastukselle yritin suunnitella, mitä teen, mutta koska isoset päättivätkin, että pidetään puomitunti (= mennään itsenäisesti puomeja), mun suunnitelmat oli yhtä tyhjän kanssa. Pitkästä aikaa sain Dollille kuolaimettomat lainaan ja niillä me sitten jumppailtiin menemään, aavistuksen paremmalla menestyksellä, kuin ensimmäisellä tunnilla. Dollista huomaa aika selvästi likemmäs parin kuukauden hyppytauon, kun se innostui jo maapuomeista ja miniristikoistakin. Kuitenkin tällä kertaa Dolli keskittyi vähän paremmin, mutta yritinkin tehdä puomitehtävien lisäksi vain perusjuttuja, kuten työstää taivutusta ympyrällä. Tämä kuitenkin kannatti, sillä Dolli asettui ja taipui lopputunnista tosi hyvin.

Ylipäätään maanantain ratsastukset meni ihan okei, aikaisemmasta ei jäänyt kovin hyvä fiilis, mutta iltapäivällä Dolli toimi jo paljon paremmin ja keskittyikin vähän. Nyt oon vasta muuten huomannut, miten paljon parempaa laukkaa saan Dollista irti, kun verrataan vaikka viime syksyyn tai kesään. Kisoissahan Dolli oli aina ihan innoissaan ja laukkasi siksi niin hyvin, mutta normaaleilla tunneilla ei todellakaan. Nyt kun miettii esim. tätä alkukesää ja katsoo vaikka nyt tämänkin postauksen kuvia, mun mielestä jo niistä näkee, miten paljon parempaa laukkaa mennään nykyään.

Maanantaina myös irtohypytettiin shettiksiä, kuvat kertovat tästä asiasta kuitenkin enemmän, kuin tuhat sanaa...

Niin harmittaa, että tämä on epätarkka... Ruffe ja Cecil tässä kuitenkin,

Nöpöstä mulla ei ole juuri yhtään kuvia, koska sitä hypytettiin vähiten

Ruffe ja Cecil

Tää on muuten niin samanlainen kuva, kuin äskeinen, mutta Nuppu on niin mahtava tuolla taustalla :D

Cecil loikkaa

Ruffe loikkaa

"En mä nyt tosta pääse yli kun se on melkein mun kokonen"

Tiistai
Tiistain aamutunti oli poikkeuksellisesti ohjattu, sillä meidän toinen isonen opiskelee harrasteohjaajaksi ja halusi sitten pitää meille tunnin. Niinpä olin tosi innoissani päästessäni kuolaimettomilla valvovan silmän alle. Jennin tunneilla tultiin melko paljon keskihalkaisijoita, joten niitä pääsimme ratsastamaan myös tällä kertaa. Koko maneesin pituinen pituushalkaisija, ja se hevonen on suorana. Oli muuten hankalaa. Vaikka kuinka koitti käsiä levittää, koko ajan tuntui, että se hevonen on johonkin suuntaan vinossa ja vinksallaan. Yllättävän hyvin kuitenkin peilistä katsottuna sujui myös ravissa, laukannostot lävistäjän jälkeen onnistui myös hienosti ja hankalampaankin suuntaan saatiin hyvä laukka, tosin laukassa en saanut kunnolla sisäpohjetta läpi ja Dollia ihan päätyyn asti ja taipumaan.
'

Spotty

Tiistain jälkimmäisellä tunnilla piti hypätä. Mulla oli hevosena Spotty, tutummin Poppi. Kyseessähän on 5-vuotias, pienehkö kimotamma, josta ei blogissa ennen ole juttua ollut, sillä nousin tiistaina tämän hevosen selkään ensimmäistä kertaa - ja tulin sieltä hyvin nopeasti alas, ihan omasta tahdostani, koska mistään ei tullut mitään. En uskaltanut hypätä. En halunnut laukata, Poppi tuntui kaatuvan laukassa jokaisessa kaarteessa enkä meinannut vaan mahtua mihinkään työstämään laukkaa. Poppi olisi varmaan kyllä mennyt hyvin, käynnissä ja ravissa oli verkassa ihan mahtava. Ehkä mä vielä jollain koulutunnilla sen selkään kiipeän.

Sanni ja Spotty

Keskiviikko
Aamupäivällä meidän piti lähteä maastoon, joten varustuksena oli satula ja suitset, oltiinkin jo kävelty alkukäynnit, kun meille tullaan sanomaan, että toisella ryhmällä menee yliaikaa, joten meillä onkin ihan normaali itsenäinen ratsastus. Viriteltiin Dollille kumpparit, mutta koska mun ratsastuskengät oli Sannilla maastossa (tiivistettynä; yksi ratsastaja putosi, jonkun piti lähteä ratsastamaan sillä hevosella loppumatka, Sanni lähti, Sannin kengät oli hukassa, Sanni lainasi mun kenkiä), päädyin menemään ilman jalustimia. Alunperinhän meidän piti vaihtaa kengät, kun toinen ryhmä tulee, mutta mä päädyikin menemään sitten ilman jalustimia ja kenkiä. Istua en osannut yhtään, Dollin satulassa esim. harjoitusravi on paljon kamalampaa, kuin ilman satulaa. Yritin työstää taas asetusta ja taivutusta kahdeksikolla, kohtalaisin tuloksin. Tällä(kään) kertaa Dolli ei jaksanut keskittyä, varsinkaan laukan jälkeen, joten loppuravit mentiinkin ympyrällä ja kahdeksikolla. Laukoissakin oli kaikenlaista pientä ongelmaa ja sähläämistä, eli tämä ratsastus ei mennyt kovinkaan hyvin.

Keskiviikon yöratsastus

Illalla tuntien jälkeen meillä oli yöratsastus, joista ensimmäisessä ryhmässä ei leikitty ja joka ratsasti kymmenestä yhteentoista. Mä olin aikaisemmassa ryhmässä, joten virittelin Dollille kumpparit juoksutusvyöhön ja yritin jumpata ponin selkää taivuttelemalla volteilla ja ympyröillä. Dolli toimi hyvin ja kulki nätisti kumpparien kanssa, kun vaan yritin muistaa pitää käden pehmeämpänä. Jossain vaiheessa saatiin ravissa hyviä pätkiä, joissa Dolli venytti itseään vähän eteen ja alas, tosin nämä pätkät jäi aika lyhyiksi. Hyvin poni kuitenkin keskittyi ja kääntyi, vaikka en olisi pitänyt ohjia edes käsissä. Yöratsastus meni kaiken kaikkiaan siis tosi hyvin.

Torstai
Aamupäivällä me lähdettiinkin neljän hengen pienellä porukalla maastoon (kukaan muu leiriläinen ei ollut enää innokas lähtemään)  - oikeastaan meitä oli maastoa vetävän isosen lisäksi vaan kolme zilpalaista, joten uskallettiin lähteä rämpimään lähes umpeen kasvanutta reittiä. Vaikka kahden tunnin maastossa sadetta riitti yli puolitoista tuntia, en silti vaihtaisi sitä mihinkään maneesipönötykseen. Esimerkiksi "jyrkkä alamäki" sai uuden merkityksen, kun tultiin lähes pystysuoraa mäkeä jonossa alas. Survottiin niin kapeasta välistä, että jalat sai nostaa satulan eteen, jos ei halunnut jäädä polvistaan kiinni. Hypättiin parinkin ojan yli ja yhdestä ojasta ylös. Väisteltiin kuoppia yhdellä pellolla, ja toisella vedettiin älyttömän hienoa, pitkää ravia oikein päin. Eksyttiin pari kertaa, mutta aina löydettiin takaisin reitille. Rallitettiin laukassa kaatosateessa vesilammikoiden läpi. Oli muuten mahtavaa.

Matti

Illalla tuntien jälkeen kannettiin maneesiin esteet yhteen pitkään kujaan seinän viereen ja kannettiin aidat kujan toiselle puolelle niin, että kun hevosen saa kujaan, ei ohjaamista tarvitse murehtia. Mulla oli hevosena Matti, ja luvassa oli ilman käsiä / jalustimia / järkeä hyppäämistä. Itse asiassa olin aika innoissani Matista, vaikka olinkin mennyt sillä viimeksi pari-kolme vuotta sitten koulua, enkä hypännyt ikinä. Matti kuitenkin vaikutti luotettavalta ja kivalta, joten hyvillä mielin suuntasin tunnille ja nousin sen selkään.

Matti oli juuri sellainen, miltä näyttääkin. Hidastaa pidätteestä ja liikkuu pohkeesta. Menee kaikesta yli, ei testaa. Menee vaan, hyppää isompaakin kevyesti. Ihan mahtava hevonen, jonka kanssa on kaikki vaan tuntuu kivalta. Matin kanssa ei tarvinnut jännittää - sen kun ohjasi esteelle, tiesi, että se menee yli, vielä siinäkin vaiheessa, kun kujan viimeinen okseri oli n. 85cm. Niinpä tunnista jäi aivan mahtava fiilis, sillä vaikka siellä selässä ei paljoa tarvinnutkaan tehdä, oli kiva hypätä vähän erilaisella hevosella vähän isompaa pitkästä aikaa.

80-85cm

Perjantai
Leiri meni älyttömän nopeasti. Tuntui, että kehenkään ei ehtinyt tutustua, mutta silti toivoisi kaikkien tulevan ensi vuonnakin. Koko leiriporukka oli tosi mukava, vaikka tuntui, että suurimmasta osasta tiesi leirin loppuessa vain nimen ja leiriponin. Muutaman uuden kaverinkin ehdin saada, ja todella toivon, että heidän kanssaan pidetään yhteyttä vielä leirin jälkeenkin.

Tää on toisen ryhmän leikkitunnilta, kun kuvasin Sannia ja Camua

Perjantaina tosiaan ratsastettiin tunti, jonka taisin mennä ilman satulaa kumppareilla. Dolli oli aivan älyttömän menossa, ja jo alkuraveissa tuli selväksi, että tällä tunnilla ei väännetä koulua, vaan pidetään hauskaa. Dolli suunnilleen hyppi ja pomppi joka suuntaan, varsinkin laukkojen jälkeen. Ei siis ratsastettavuudeltaan mitenkään erityisen huippu.

Yöratsastuksesta, ei muuten olisi onnistunut ilman käsiä ravi perjantaina...

Meillä oli vielä leirikisat, joissa mentiin ilman satulaa, pujoteltiin, hypättiin ja kuljetettiin vesimukia. Kyseessä oli siis nopeuskisa ja meidän ryhmällä oli Homer, tosiaan onnistuttiin voittamaan! Kuitenkin kaikilla taisi olla leirikisoissa tosi kivaa, sillä se huudon määrä maneesissa ("HANAA, TÄYSII LAUKKAA KOVAA") oli melkoinen. Mitenkään vakavassa hengessä ei tosiaan kilpailtu :D

Tahveli

Leirikisojen jälkeen muut lähtivät pakkailemaan tavaroitaan, mutta minä ja yksi kaverini jäätiin tallille vielä yöksi, sillä lauantaina olikin valmennuspäivä... Siitä sitten enemmän juttua myöhemmin...

Kössi

~ Omppu